Vaikka kuulun Facebookin konmaritusryhmään, olen aika kaukana Frendien Monicasta. Sellaisesta naisesta, jolla on vaatteita juuri sopiva määrä ja kaikille tavaroille paikka. Kun on geeniperimänä keräilijäluonne, tallessa ovat niin yksivuotisasuni, kuin rippijuhlamekkoni. Vaatekaapissani sijaitsee kotini kalleimmat neliöt, sillä rakastan muotia ja kaapistani löytyykin useat muotimerkkien klassikot ja sateenkaaren kaikissa väreissä.

Minun on kuitenkin opeteltava kierrättämään vaatteitani, sillä arjessani haastetta tuo se, etten löydä haluamaani asua. Enpä tietenkään, koska se saattaa olla piilossa kaapin ylimmällä hyllyllä tai jopa varastossa pölyttymässä. Kiireisenä perheenäitinä minulla ei ole ollut aikaa perinteisillä kirppareilla myymiseen, joten kierrätys on jäänyt sen mutkikkuuden vuoksi. Olikin siis korkea aika kokeilla jotain helpompaa ja vähemmän aikaa vievää myymistapaa, eli antaa Emmyn hoitaa myyntihommat.

Ensimmäinen konmaritusyritykseni päättyi fiaskoon. Ladoin vaatteet sängylleni, ja kysyin itseltäni jokaisen vaatteen kohdalla: tuoko tämä tuote iloa. Valitettavasti jokainen vaate pirskahteli ja säkenöi, ja suorastaan aneli lupaa jäädä kaappiini. Niinpä surkeana ja hieman nolona ripustin vaatteet takaisin kaappiin.

Parin päivän päästä psyykkasin itseni ystäväni esimerkillä yrittämään karsimista uudelleen, tällä kertaa paremmalla asenteella. Ymmärsin, etten ole enää kokoa S, ja sain laitettua sivuun liian pienet mekot ja liian korkeat korot.

Tutustuin myyjäohjeisiin ja huomasin vaatteita syynätessäni, että aika moni paita tai mekko olikin vain tyydyttävässä kunnossa. Emmyyn kelpaa vain hyväkuntoiset, puhtaat vaatteet, joista ei puutu esimerkiksi nappeja ja tai retkota saumat. Suurimman yllätyksen koin siinä vaiheessa, kun tajusin että minun täytyy vain valita myytävät vaatteet kaapistani. Siinä olikin kaikki mitä minun tarvitsi tehdä, myyjälähetteen täyttämisen lisäksi. Helpompaa kuin luulin. Minun siis ei tarvinnut näpytellä tuotteiden kuvauksia, ainoastaan pakata tuotteet pahvilaatikkoon.

Tilasin kotinoutopalvelun, ja seuraavana päivänä sain tekstiviestin, milloin lähetti olisi kotiovellamme. Laitoin laatikon oven taakse, ja kun kurkkasin oven taakse hetken päästä, paketti oli lähtenyt kohti Lohjan varastoa.

Viikon päästä näin myyjätililtäni myyntiin tulleet vaatteeni. Oli hienoa nähdä myyntiin laittamani italialaisen brändin asu mallinuken päällä, kauniisti kuvattuna. Hinnat, jotka oli tuotteille asetetut, olivat mielestäni riittävät. Etenkin yli 60 euroa maksavista vaatteista kilahtaa kivasti tuottoa myyjällekin. Ensimmäinen vaatteeni, joka lähti kohti uutta kotia, oli muhkea musta kotimainen villapusero. Olin yllättynyt, että vaatteistani juuri hyvät skandinaaviset perusvaatteet näyttivät kiinnostavan eniten.

Otin tilityksen Emmy-lahjakorttina, jolloin sain myymistäni tuotteista vielä 15 % enemmän. Halusin palkita myyntikokemukseni ostamalla jotain itselleni. Eipä mennyt aikaakaan, kun löysin Emmystä design-vyön, jollaista olin etsinyt. Koskaan ei ole kierrättäminen ollut näin hauskaa! Secondhand -ostaminen on kuin peliä, jossa antamalla vaatteeni kiertoon, saan tilalle tuotteita, joita oikeasti tarvitsen, ja joille voin tarjota uuden kodin.